Hohto kadonnut,
käärmeennyrkki sielussaan.
Kaikki taika mennyt,
vain ryömii ihminen.
Onko voimia,
tyytyväisyyteen?
On paljon helpompaa,
ruohonjuurissa matkustaa.
Kun kauaksi ei nää —
ei korkealtakaan.
Se osuu pehmeään,
mik’ on rikki ennestään,
ehk’ jousta enää ei —
siks ryömii ihminen.
Älä pyydä mua nousemaan,
mut voit ryömiä mun kaa.
Ehkä joskus yhdessä,
me lentoon lähdetään.
-jooel